Lähimatkailu on tänä vuonna monien mielessä. Huhtikuussa minun oli tarkoitus lähteä ystäväni luo Madridiin. Olimme toisen ystäväni kanssa ostaneet lennot, varanneet majoituksen ja suunnitelleet, mitä kaikkea tekisimme matkan aikana. Reissusta oli tulossa hauska. Olin todella innoissani, koska en ollut ikinä käynyt Madridissa.
Sitten iski korona, lennot peruttiin ja matkustuskielto lankesi Eurooppaan. Kyllähän se ärsytti. Pettymystä kuitenkin lievensi nopeasti ymmärrys siitä, ettei matkani peruuntuminen tosiaankaan ollut ikävin tai mullistavin käänne kevään 2020 aikana. Moni ystäväni joutui lomautetuksi työpaikastaan ja osalla opinnot ottivat takapakkia.
Koronan vaikutuksia esimerkiksi talouteen, ihmisiin ja luontoon on puitu paljon mediassa. Myös tutkijoita on kiinnostanut sama aihe. Koronasta on nyt puhuttu yhtä soittoa melkein puoli vuotta. Minä en jaksa enää puhua siitä.
Matkustamisen riemu
Totta kuitenkin on, että tämä koronakevät on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen moneen asiaan. Aloin miettiä, millaisia vaikutuksia pandemialla on oman ikäluokkani elämään. Olen huomannut, että monen 90-luvulla syntyneen ystäväni ja tuttavani ajatusmaailmat ovat jollain tapaa muuttuneet. Aloin pohtia näitä muutoksia matkustelun kautta.
Matkustaminen kertoo paljon aikamme ihmisistä ja siitä, miten vähän meiltä elämästä oikeasti puuttuukaan. Matkustaminen on monelle ihmiselle normaali tila, eikä sitä sen kummemmin koeta etuoikeudeksi. Ulkomaanmatkat ovat monesti suositumpia kuin lähimatkailu.
Elämää yltäkylläisyydessä
Meiltä ei puutu mitään. Meillä on tärkeimmät hyvän elämän edellytykset: ruokaa, vaatteet ja koti. Sen lisäksi meillä on älypuhelin tai kaksi, tietokone, televisio, vaatteita enemmän kuin yksi ihminen ehtii käyttää, turhia tavaroita, ravintoloita, baareja, rahaa käydä niissä ja vielä paljon muuta. Sitten on vielä matkustelu.
Minä ainakin kaipaan matkustamista elämääni. Suomi on hyvä paikka, mutta joskus on päästävä muualle. Muualla on niin paljon hauskempaa, kauniimpaa, ihmiset ovat onnellisempia, olut on halvempaa ja niin edelleen. Matkustaminen on ihanaa ja se opettaa paljon.
Lähimatkailun uusi nousu
Tänä keväänä ja kesänä lähimatkailu on ollut paljon esillä mediassa ja ihmisten ajatuksissa. Toki siitä on alettu ilmastokriisin myötä puhua jo aikaisempinakin vuosina, mutta nyt siitä puhutaan vielä enemmän. Kotimaanmatkailu ja lähelle matkustaminen ovat tänä vuonna olleet erityisen paljon tapetilla.
Ihmiset haluavat matkustaa, mutta maanlaajuisen kriisin jyllätessä toiseen maahan matkustaminen ei ole järkevää eikä edes mahdollista. Mutta miten tätä matkustuskiellon aiheuttamaa tyhjiötä voi täyttää kotimaassa?
Helppoa, halpaa ja hurmaavaa
Lähimatkailu on helppoa. Ota auto, polkupyörä, juna tai bussi ja lähde ihan mihin tahansa. Naapuripitäjään jäätelölle, mökille pariksi päivää, telttaan yöksi lähimetsään… Parasta lähimatkailussa on se, että se on oikeasti todella helppoa. Lisäksi se on edullista ja vihreää. Suomessa välimatkat ovat lyhyitä, joten mihin tahansa on helppo matkustaa.
Myös uusien kohteiden löytäminen on helppoa. Kaikki – siis ihan kaikki – löytyy nykyään netistä. Googleta, kysele kavereilta ja sukulaisilta kivoja paikkoja. Ja sitten ei muuta kuin menoksi.
Moni ystäväni ja tuttuni on matkaillut paljon tänä vuonna. Monilla oli tähtäimessä pidempikin ulkomaanreissu, mutta luovuutta käyttämällä kaukokohteet voi helposti muuttaa lähikohteiksi. Ja Suomessa on kesällä ihanaa!
Pohjoiseen vai etelään?
Eräs ystäväporukkani kävi Utsjoella vaeltamassa. Toinen porukka palasi juuri Norjasta. Yksi ystäväni kävi Karhunkierroksella ja toinen on lähdössä pian Etelä-Suomen kierrokselle. Lisäksi somessa olen nähnyt, että moni tuttu on pyöräillyt esimerkiksi Oulusta Hailuotoon.
Suomessa on paljon tunnettuja kansallispuistoja, ja sen lisäksi on myös vähän tuntemattomampia paikkoja. Olen kuullut monen tuttavani kommentoivan, ettei ole edes tiennyt Suomessa olevan näin paljon kauniita maisemia. Ja minä samaistun siihen ajatukseen. Tiedän tunnetuimmat luontokohteet, mutta paljon on sellaisia paikkoja, joista en ole kuullutkaan ennen tätä vuotta.
Matkustaminen tuo vaihtelua
Pidän matkustelua irtiottona arjesta. Matkustamisen tuoma muutos viehättää minua. Mutta pitääkö aina matkustaa toiselle puolelle maapalloa tai edes toiseen maahan, jotta voi saada uusia kokemuksia ja näkökulmia elämään? Ei. Läheltä löytyy valtavasti sellaista, mitä en ennen ole nähnyt. Aina ei tarvitse mennä kauas oivaltaakseen jotain uutta maailmasta tai itsestään. Joskus pyöräretki ja teltan pystyttäminen muutaman kilometrin päähän kotoa riittää.
Ihan lähellä Ouluakin on paljon sellaisia paikkoja, joissa en ole vielä käynyt. Pari viikkoa sitten kävin ystävieni kanssa Mankilanjärvellä sijaitsevalla pienellä saarella pelaamassa ulkopakopelin. Se oli ihan mahtava kokemus! Ja automatkaan meni alle tunti Oulusta.
Joskus matka on päämäärää tärkeämpi
Lähimatkailua voi harrastaa myös extreme-hengessä, jos niin tahtoo. Erään ystäväni piti saada pyörä Helsinkiin kesäksi, ja hän päätti seikkailumielessä pyöräillä Oulusta Helsinkiin. Hän kertoi, että pyöräseikkailusta tulikin matka, jonka aikana tapahtui paljon muutakin kuin pyöräilyä. ”Tajusin jo matkan alussa, että tästä tuleekin jopa mukavampi reissu, kuin mitä aluksi luulin.” Suomessa on uskomattoman kauniita maalaismaisemia, laavuja metsissä, puhtaat vesistöt, hyvät tieverkostot ja turvallinen luonto, jossa voi huoletta yöpyä.
Ystäväni kertoi saaneensa matkan aikana paljon kivoja pieniä eleitä tuntemattomilta ihmisiltä. Joku muun muassa tarjoutui korjaamaan matkalaisen pyörän. ”Pyöräreissulla tapahtui samanlaisia asioita, joita yleensä tapahtuu ulkomaanmatkoilla. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Välillä olin kahvilla tuntemattoman kanssa ja seuraavassa hetkessä yöpaikkani vieressä olevan rantasaunan omistaja tarjoutui lämmittämään minulle saunan.”
Kun vain matkustaa ja on avoin, voi kohdata monenlaisia ihmisiä ja saada upeita kokemuksia. Eikä aina tarvitse mennä kauas.
Kirjoittaja Inka Keränen on suomen kielen ja viestinnän opiskelija, joka rakastaa matkustamista ja luontoa.