(”Paljoonkin”, vastataan useasta suusta)
Uuden luomisen lumo
Luovassa toiminnassa on aina epäonnistumisen riski. Mielikuva onnistuneesta suorituksesta ja kuvitelma hienosta lopputuloksesta siintää. Uutta luovassa toiminnassa on nimensä mukaan läsnä uudenlainen tekeminen, joka vaatii ennakoinnin lisäksi kokeilua ja onnistumisen lisäksi myös epäonnistumisen vaaran. Silti se kiehtoo. Tai ehkäpä juuri siksi. Se voi yllättää tuloksellaan, positiivisesti tai negatiivisesti, se ehkä yllyttää uusiin kokeiluihin ja seuraavaan ajatukseen. Käsitöissä luova toiminta on usein läsnä, eikä se anna aivojen levätä vaan venyttää, ah, makeasti myös niitä harmaita aivosoluja.
Riskitön vaihtoehto
Varmaa tulosta rakastavalle on lempeämpää jumpata aivoja valmiilla mallilla. Tarkat ohjeet, materiaalin, työvälineitten ja tekniikan suhteen eivät nekään päästä tekijäänsä löysäilemään. Mitä monimutkaisempi kirjoneule tai sorvaustyö, sitä tarkemmin tekijän täytyy olla läsnä. Tämä on sitä ”mindfullnessia” kirkkaimmillaan. Tylsemmän työvaiheen aikana on rauhoittavaa keskittyä kuulemaan hyviä radio-ohjelmia tai äänikirjoja. Vanhan ajan ompeluseurat olivat malliesimerkki tästä: sosiaaliset kuulumiset on luvallista vaihtaa käsityön lomassa. Nykyäänkin joutenolo voi tuntua kiireen keskellä turhalta lepohetkeltä, rutiininomainen käsityön valmistus auttaa tähän alitajuiseen suorittamisen ja tärkeänä olemisen tarpeeseen.
Jemmat ja tallet hyötyyn
Metsästäjä-keräilijä tai ”hamsteri” kuten joku sanoisi, saa ihmeellistä mielihyvää saadessaan hyödyntää omat säilötyt materiaalit ja jalostaa niistä uusia tuotteita. Siinä ei keruutyölle tai varastoinnille lasketa hintaa kun punotaan omia varastoituja pajuja tai palmikoidaan räsymattoa rikkinäisistä flanellipaidoista.
Tuote tarpeeseen
Itse tekemällä saa juuri sitä mitä tarvitsee. Kaupoista löytyy sitä mitä tehdään, itse tehden saat sitä mitä tarvitset. Mikä onni on on saada juuri oikean kokoinen ja värinen olkalaukku, jossa on juuri oikeankokoiset taskut omille tarvikkeille.
Uniikkius
Yleisesti ottaen ihmisessä yhdistyy erikoisella tavalla halu esiintyä samankaltaisena, vallitsevan muodin mukaisena, mutta kuitenkin täysin erilaisena, yksilöllisenä. ”No toista tälläistä ei tule kadulla vastaan” -toteama on tuttua juuri silloin kuin ollaan tyytyväisiä uuteen uniikkiin tuotokseen/hankintaan.
Käsityön Green Care
Monet käsityömateriaalit ja -tekniikat ovat ekologisia, ja voivat jopa olla välillisesti myös maisemanhoidollista toimintaa. Esimerkkinä mm. pajun, lampaanvillan tai järvikaislan hyödyntäminen. Kaislakorin tai -rasian valmistamiseen ei tarvita mitään muita materiaaleja kuin kaislaa, ja miellyttävä materiaalin tuntu hivelee myös kättä. Kaislan kerääminen on rentouttavaa kesäpuuhaa ja siinä ohessa edesauttaa vesistön virkistyskäyttöä. Aivojen, silmien ja käsien yhteistyöllä on oleellinen osa myös kuntoutustoiminnassa. Annetaan siis luonnon hoivata samalla kuin itse hoivataan luontoa.
Perinteitä unohtamatta
Ajatus hienosta lopputuotteesta tai innostus uudesta materiaalista on voinut huomaamattamme hukata yhden tärkeän osan käsitöiden teossa: perinteen ylläpitämisen. Moni tekniikka muuttuu äärimmäisen vaikeaksi jos se opetellaan kirjojen, valokuvien tai huhupuheiden perusteella. Kiinnostus ja tiedon välittäminen kädestä käteen on tärkeitä seikkoja perinteiden ylläpidossa, uudet sovellukset pitävät perinteen elävänä ja mielenkiintoisena, mutta perusteet pitäisi hallita. Se on se pieni niksi kussakin kädentaidossa, mitä ei kirjoista löydy, mitä ei myöskään olisi varaa hukata sukupolvien välille.
Kädentaidot ja käsityöt ovat olleet pitkään välttämättömyys maatalousyhteiskunnassa. Työhön kulutettava aika tai vaiva on pyritty minimoimaan ja tuottaminen on ulkoistettu, usein koneille. Tänä päivänä tunnustetaan myös käsitöiden mukanaan tuomat muut hyödyt ja oheisvaikutukset. Yllytänkin kaikkia löytämään uusia tietoja ja taitoja yksin tai yhdessä, ohjattuna tai itsenäisesti. Hanki se vuolupuukko, tilaa kotimaista villalankaa, lainaa punontakirja tai ompele pitkästä aikaa käsin. Ja mikä tärkeintä, tee se riemumielellä ilman täydellisen lopputuloksen tavoittelua.
Johanna Riepula on erityistekniikkojen Artenomi AMK, ympäristökasvattaja, erilaisten kädentaitojen opettaja ja ohjaaja sekä käsityöalan moniottelija, joka innostuu niin perinnekäsitöistä kuin kierrätyksestäkin.